Uskooko Bioenergia ry, että Suomessa asuu maailman hölmöin kansa?

Turveinfo/Bioenergia ry kyselee koko sivun mainoksissa useassa lehdessä josko ”Suomessa asuu maailman hölmöin kansa?” Mainoksesta päätellen yhdistys itse uskoo näin, koska se olettaa, etteivät suomalaiset ole kuulleetkaan ilmastonmuutoksesta.

Mainoksen avulla pyritään edistämään turpeenpolttoa, vaikka hallitustenvälinen ilmastonmuutospaneeli IPCC on määritellyt turpeen fossiiliseen hiileen rinnastettavaksi energialähteeksi. Turpeen poltosta aiheutuu itse asiassa tuotettua energiayksikköä kohti enemmän hiilidioksidipäästöjä kuin kivihiilestä.

Hölmöksi sitä tunteekin itsensä, kun tajuaa, että on veronmaksajana mukana tukemassa tätä hölynpölyä, koska yhdistyksen jäseninä ovat mm. valtion liikelaitokset Metsähallitus ja Fortum sekä useat kunnalliset energiantuottajat. Kummallista on sekin, että jäseninä on myös metsänhoitoyhdistyksiä, vaikka turpeen jatkuva kytkeminen puuhun vaikeuttaa puupohjaisen bioenergian edistämistä.

Kirjoitin jo kaksitoista vuotta sitten Vihreän Lankaan miksi ilmastonmuutoksen edetessä kannattaisi nimenomaan säilyttää ja ennallistaa soita. Kun Bioenergia ry:llä on jäänyt sama turvelevy päälle, tuskin minunkaan kannattaa vaivautua kirjoittamaan mitään uutta:

Tulvavahinkoja voitaisiin ehkäistä ennallistamalla ojitettuja soita.

Poikkeukselliset rankkasateet ja niiden aiheuttamat tulvat ovat mullistaneet monen suomalaisen elämän. Vesi on tulvinut kellareihin ja ajanut ihmisiä kodeistaan, huuhtonut sorateitä mennessään ja katkaissut liikenteen valtatie kahdeksalta. Rankkasateet ovat tuhonneet satoja, ja vesien mukana pelloilta on kulkeutunut orgaanista ainesta ja ravinteita. Näiden hajoaminen kuluttaa vedestä hapen, minkä vuoksi ainakin Vantaanjoessa on kuollut kaloja.

Vaikka sademäärät ovat olleet poikkeuksellisen suuret, tuhojen laajuutta on aiheellisesti päivitelty. Joissakin puheenvuoroissa on tuotu esille jätevesiverkostojen alimitoitus, jonka vuoksi jätevesiä on jouduttu laskemaan puhdistamattomina jokiin. On ihmetelty, kuinka on mahdollista, että jätevettä joutuu vedenottamoihin ja sitä kautta vesijohtoveteen, kuten on käynyt muun muassa Riihimäellä ja Ristiinassa.

Jahka näiden tulvien aiheuttamat vahingot on saatu korjattua, onkin syytä paneutua ennaltaehkäisyyn. Poikkeuksellisesta voi tulla tavanomaista, jos sademäärät kasvavat ennusteiden mukaisesti ilmaston lämmetessä. Suomessa ilmastonmuutoksen on arvioitu nostavan sademäärää pitkällä aikavälillä jopa 30–50 prosenttia.

Kun ratkaisuja etsitään, on syytä huomioida myös jokien yläjuoksut. Ei ole sattumaa, että pahimmat tulvavahingot sattuvat sellaisten jokien alajuoksuille, joiden yläjuoksuilla on runsaasti ojitettuja soita. Koskematon suo on kuin jättimäinen pesusieni, joka vedenvarastointikykynsä ansiosta toimii tulvien tasaajana. Ojitetut suot taas pidättävät vettä kuin rikkinäinen ämpäri.

Suot peittivät aikoinaan kymmenisen miljoonaa hehtaaria eli lähes kolmanneksen Suomen pinta-alasta, mutta nykyään alkuperäisestä suoalasta on jäljellä alle puolet. Soiden ojittaminen viljelykäyttöön alkoi jo keskiajalla, ja kaiken kaikkiaan noin miljoona hehtaaria suota on raivattu maatalousmaaksi. Myös valtiovalta näki soiden ojittamisen tärkeäksi, sillä soiden uskottiin aiheuttavan halloja. Todellisuudessa tilanne on kuitenkin juuri päinvastainen, sillä suot tasaavat lämpötilaeroja.

Ihan toisenlaisiin mittaluokkiin ojittaminen kohosi 1960-luvun lopussa, jolloin ojituksen koneellistuminen lähti toden teolla liikkeelle. Niihin aikoihin ojitettiin vuosittain lähes prosentti Suomen maapinta-alasta. Ojituksen tärkeimmäksi tavoitteeksi nähtiin metsien määrän kasvattaminen.

Valtio jakoi halpakorkoista lainaa ja suoraa tukea metsänojituksiin ja ojitti myös omia soitaan. Rahaa paloi runsaasti, olihan ojittamista varten saatu halpakorkoista lainaa Maailmanpankilta. Metsäojitusinnon ollessa suurimmillaan ojitettiin valitettavasti runsaasti myös metsätalouden kannalta kelvottomia soita. Hurjimpien arvioiden mukaan jopa kolmasosa kaikista ojituksista on epäonnistunut.

Epäonnistuneita ojitusaloja voidaan ennallistaa tukkimalla ojia ja poistamalla kitukasvuiseksi jäänyttä puustoa. Näin saadaan soiden vedenpidätyskyky vähitellen palautettua. Poistettu puusto voidaan hyödyntää bioenergian tuotannossa. Myös entisiä turvesoita voidaan ennallistaa, vaikka niiden palautuminen turpeennostoa edeltävään tilaan viekin tuhansia vuosia. Jokien ennallistamisella taas voidaan saada helpotusta niiden happikatoon. Uiton helpottamiseksi on aikoinaan perattu lukemattomia koskia. Näitä ennallistamalla saadaan aikaan luonnollisia veden hapettimia.

Ennallistaminen ei toki yksinään poista rankkasateiden aiheuttamia tuhoja. Toisaalta ennallistamisesta on myös paljon muuta hyötyä, niin aineetonta kuin aineellistakin. Aineellisiin hyötyihin voidaan laskea esimerkiksi menetettyjen lakkasoiden tai kalojen kutupaikkojen takaisin saaminen.

Nykyisessä työttömyystilanteessa ei haitanne sekään, että näin synnytettäisiin runsaasti uusia työpaikkoja – seikka,  josta luulisi karkaavien työllisyystavoitteidensa kanssa painiskelevan hallituksen olevan kiinnostunut. Muistutettakoon valtiovarainministeriä vielä siitä, että ennallistaminen ei ole vastikkeeton kuluerä vaan investointi.

Julkaistu alunperin Vihreässä Langassa 13.8.2004